Hei!
Täällä kirjoittelee jojoileva ja ailahteleva painon kanssa kamppaileva 25v neitokainen. Olen lapsesta asti ollut lievästi ylipainoinen ja todella perso kaikelle epäterveelliselle. Liikunnastakaan en oikeastaan ole koskaan nauttinut liiemmin.
2011 kävin BIMin mukaan jo todella lähellä sairaalloisen lihavaa. Pituutta 163cm ja painoa +85kg.. Silloin havaihduin että eihän sitä voi syödä ainakseen vaaleaa pastaa ja eineksiä. Samoin 2-3krt viikossa pämppääminenkään ei auttanut asiaa!
Mukaan tuli saliharrastus. Hyvinhän se paino putosi kun kunto oli täys nolla ja sisäelinrasvaakin taisi jokusen olla. Vääristynyt kuva ruokaan ja syömiseen sen sijaan oli edelleen elämässä. Nyt ajattelin, että syönpä vähän ja harvoin, sillähän ne lähtee. No joo, kyllähän se putosi, hissukseen. Sain ahmimiskohtauksia ja olo oli hirveä. Ruuan määrä ja laatu vaihteli rajusti ja koin kauheita ristiriitaisuuden tunteita. Välillä söin terveellisemmin ja välillä taas elin muutamalla piltillä päivässä.
Paino junnasi paikallaan vuoden verran, kunnes ero ja järkyttävä stressi vei kilot, hiuksineen päivineen. Painoin 68kg. Peiliin oli kiva katsoa, sisältä vaan olin täysin hajalla. Kunhan mieli alkoi tasaantumaan, tuli kilotkin takaisin. Paino tyssäs 72 kiloon.
Uudella kumppanilla oli mielenkiintoa treenaamiseen ja terveelliseen syömiseen. Käytii yhdessä salilla ja syötiin aika perusruokaa, välillä superterveellisesti ja välillä taas lepsummin. Paino sen sijaan ei liiku suuntaan eikä toiseen vaikka liikuntapuoli on kunnossa. Heitin haaveen normaalipainosta roskiin. Ajan mittaan se unohtuikin.
Täyspäiväsissä töissä en yksinkertaisesti kerennyt istahtaa ja syödä muutaman tunnin välein. Aamulla ruoka ei maittanut, söin kertaalleen töissä 8h aikana, Sen jälkeen pitäs jaksaa salille? Hell no. Liikunta alkoi jäämään vähälle, kesäsin se puuttui oikeastaan kokonaan. Paino heittelee 78-75 välillä vaikka syömään ei kerkeä. Sen sijaan einespaska ja alkoholi taas maistuu viikonloppuisin.
Totean viimein, "en osaa syödä". Motivaatio liikuntaankin on aika nollassa kun salilla saadut tulokset valui kankkulan kaivoon oman jaksamisen ja toki laiskuuden myötä.
4.1.16 kävin ensimmäisessä tapaamisessa ravintoneuvojan kanssa. Pidin sitä ennen ruokapäiväkirjaa viikon verran (se oliki mukavaa kateltavaa kun joka päivälle oli kinkkua, karkkia ja kaikkea sontaa), sain siitä sitten analyysin. Ja pahin: Kalorit vaihteli viikon aikana päiväkohtasesti 800kcal-3000kcal! Pikkuheittoja? joo ei. Ravinneköyhää shaibaa. Puhuttiin mistä ruuista tykkäisin, paljonko aijon liikkua viikon aikana, tavoitteet yms. Tästä lähdettiin ainakin liikenteeseen.
8.1.16 Sain sitten uuden ruokavalion jota noudattaa ainakin 6kk. Tavoitteena saada 20 kevyempi minä kesään mennessä. Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaa, että onko täys floppi vai ei! Ruuan ystävä kun olen niin saattaa jokunen reseptikin eksyä mukaan!
Eilen oli sitten ensimmäinen mittauspvä. Valmentaja mittasi rinnan alta, kädet, vyötärön, lantion, pepun ja reidet. Tosin hän mittasi vyötärön pari kertaa uudelleen ja itellä tuli lähinnä mieleen että olenko lihonut vai mikä tässä on, silloin on kyllä vaatteet suurentuneet! Hämmästyimme sillä vyötäröltä oli karissut n.10cm! Omaan korvaan luku tuntui suht pieneltä, vaan asetin mittanauhan entisiin lukemiin ja olin järkyttynyt. Muutoshan on huima näin lyhyessä ajassa! Nyt saa iha kunnolla röhnöttää ja pullistella että mittanauhan väljyys täyttyy. Voi elämä sitä turvotuksen määrää mikä oli! Muualta kroppaa oli senttejä kadonnut 1-3cm, kokonaistulos n.23cm.
